Jääkiekossa pelaajat puhuvat usein pudotuspelien olevan parasta aikaa. Nautitaan joka tilanteesta ja eletään jääkiekkoa. Pudotuspelit sytyttävät. Vaikkakin ymmärrän tämän täysin, ihmettelen miksi näin ei puhuta harjoituskaudella, runkosarjan aikana? Eikö niillä voisi olla samanlainen merkitys? Mitä jos harjoittelu ja kaikki pelit sytyttäisivät samalla tavalla? En tiedä onko tämä mahdollista, mutta mitä jos olisi?
Kärppien Juhamatti Aaltosta vapaasti lainaten ennen viimeistä seitsemättä finaalipeliä: "Sama peli se on, se on jääkiekkoa. Maaleja yritetään tehdä ja puolustaa omaa maalia. Se vaan ratkeaa huomenna ja on paras yhdestä. Sama kiekkopeli se silti on." Voisiko Aaltosen yksi menestymisen avaimista olla mitä hän ajattelee jääkiekosta?
Aloin miettimään miten minä pelaisin oman finaalini golfissa. Finaalin ollessa totaalinen finaali. Viimeinen kerta kun voisin ikinä pelata golfia. Mitä haluaisin kokea ja saavuttaa kierroksella? Mihin asioihin voisin oikeasti vaikuttaa?
Peliseuran voisin valita, mutta nyt ei ole kyse siitä. Joten valitsen viimeiseksi kierrokseksi kilpailukierroksen. Peliseuraan en siis voi vaikuttaa. Aina voi toivoa mukavaa seuraa, mutta tuli mitä tahansa en antaisi sen vaikuttaa minun kokemukseen. Jonkin tavoitteen tarvitsen, jonkin mihin voin sitoutua. Tulostavoitetta en voi laittaa, koska en tiedä miten pelaan. Liian vaikea sitoutua siihen. En myöskään voi asettaa hyvää peliä tavoitteeksi. Samasta syystä. Keskittyminen voisi olla yksi. Mutta mihin ja mitä se edes on? En mitenkään voisi kuvitella viimeisenä kierroksellani keskittyväni ajattelemaan vain positiivisesti. Väistämättä tuntisin haikeutta, ehkä suruakin, koska rakastan golfia. En siis voi sitoutua siihenkään. Sitä paitsi en usko, ainakaan vielä, sen olevan edes mahdollista. Negatiiviset tunteet ja ajatukset tulevat mieleeni tahtomattani. En voi kieltää niitä. Annan niiden tulla, mutta voin toki suhtautua niin haluamallani tavalla.
Haluan pelata ikimuistoisen kierroksen. Haluan nauttia ja pitää hauskaa. Haluan pelata golfia!
Kisakierros kestänee hieman yli neljä tuntia. Tästä itse lyömiseen menee rutiineineen karkeasti arvioiden noin 15 minuuttia. Eli minulla on hieman vajaa neljä tuntia aikaa muuhun. Tänä muuna aikana aion nauttia maisemista, golfkentän kauneudesta. Näen hienosti muotoilut bunkkerit, kauniit vesiesteet ja metsät. Täydelliset väylät karheikkoineen, väylineen ja viheriöineen. Ne mitä on aina pitänyt esteinä muutuvat osaksi nautintoa. Kävelyni tuntuu kevyeltä, koska murehtiminen ei kuulu tälle kierrokselle.
Hauskaa olisi jutella pelikavereiden kanssa muustakin kuin golfista ja oppia tuntemaan heitä paremmin. Varsinkaan valitusta siitä miten huonosti jokin lyönti meni tai miksi tänään ei jollain voi peli kulkea en halua kuulla. Muihin en voi hirveästi vaikuttaa, mutta itse aion pitää huolen siitä, että en aio esittää mitään mitä en ole. En ole täydellinen ja teen virheitä, mutta ne eivät estä minua pitämästä hauskaa viimeisellä kierroksellani. Viimeisellä kierroksella minulle on aivan sama mitä mieltä muut ovat miltä lyöntini näyttää ja miten pelaan. Minäkään en aio välittää heidän pelistään. Toki kannustan ja toivon heidän pelaavan hyvin. Olisi hauskaa jos kilpailu olisi tiukka. Hauskaa olisi jos juttu kulkisi ja hymy olisi herkässä vaikka lyönnit sinkoilisivat milloin minnekin. Vaikeat paikathan ovat ainakin minulle hauskoja haasteita. Minä tykkään niistä.
Ennen lyöntejä haluan kuvitella pallon lentoradan, minne ja miten se lentää. Tiedän, että keskityn kohteeseen, mutta otan huomioon myös mahdolliset "esteet". Eihän niitä voi olla näkemättä ja ajattelematta. Tiedän, että jos niihin pääsen on minulla keinot niistä selvitä. Ne oli niitä haasteita mitkä tekevät tästä pelistä niin hauskan. Olisihan se hienoa vetää viimeisellä kierroksella elämänsä lyönti hiekkaesteestä. Sen muistaisin varmasti aina.
Teen kuitenkin kaiken sen eteen, että fokukseni pysyy siellä missä haluan. Lyödessä se on kohteessa. Se on ainoa tavoite lyönnissä. Ei hyvä osuma, ei lyöntitekniikka. Ajatusten hallintaan ja niiden arvioimiseen aion panostaa, koska viimeiselläkin kierroksella haluan oppia tuntemaan itseäni ja lyöntiäni.
Näihin asioihin voin sitoutua. Ne tuntuvat realistisilta. Nämä asiat ovat täysin minun hallinassani ja näihin pystyn vaikuttamaan omalla asenteellani ja ajattelullani. Pallon lentoon ja itse lyöntiin huomattavasti vähemmän. Uskon, että ne hoituvat ilman niiden murehtimistakin paljon paremmin.
Kierroksen jälkeen voin miettiä kuinka hyvin saavutin tavoitteeni. Luultavasti en täydellisesti, mutta lähden kentältä viisaampana ja tietäen, että jos saisin jatkaa vielä, jatkaisin juuri samalla tavalla. Sitä golf on minulle, hauskan pitoa, haasteita ja nauttimista. Oman itsensä tutkimista ja kehittämistä. Minusta on tärkeää tuoda itselle esille syyn pelaamiseen. Sen jälkeen voi miten miettiä miten pelaa ja kohtaavatko nämä asiat vai onko omassa tekemisessä jonkinlaisia ristiriitoja? Ristiriidat voivat olla oman kehittymisen ja nautinnon jarruna.
Ai niin tulos ja sijoitus kilpailussani. Tulos on se mikä yhteenlasketaan kierroksen lopuksi ja sijoitus on se mihin se oikeuttaa. Tätä tarinaa kun kirjoitin en miettinyt niitä kertaakaan. Taisin oppia jotain vain kuvittelemalla koko jutun. Onneksi voin vielä harrastaa golfia ja pelata sitä kuin viimeistä finaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti