sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Miten elää onnellisesti?

Eilinen oli onnenpäivä monelle. Oltiin onnellisia kun valmistuttiin, päästiin koulusta lomalle, omat lapset, sukulaiset tai ystävät saavuttivat jotakin, saivat jotain päätökseen. Mukavaa olla onnellinen, edes hetken. Kuinka kauan menee, että tämä onnellisuuden tunne katoaa tai ainakin laimenee? Mistä voi tai saa seuraavaksi olla onnellinen? Mitä onnellisuus edes on? Eri medioita kun seuraa tulee käsitys, että onnellisuutta saa rahalla, ulkonäöllä, vakuutuksilla, meditoimalla, onnistumalla, suorittamalla, matkustamalla tai tekemällä ne toimittajan 20 listaamaa asiaa mitä nyt vaan kannattaa tehdä ja 10 mitä ei saa tehdä. Asioita voi keksiä loputtomasti, mutta muodostavatko ne loppujen lopuksi sen kartan ja reitin ikuiseen onnellisuuteen? Kaupataan tunnetta ja olotilaa. Hienointa, että oheistuotteena saa aina jotain muutakin. Vai onko se sittenkin toisinpäin? En tiedä. Voisiko jokainen olla itse niin viisas, että keksisi ne asiat ihan itse?

Kuinka moni on ajatellut, että saavutettuaan jotakin voi olla onnellinen ja sitten saavutettuaan onkin sitä hetken, mutta tunne vain häviää? Kun saan tasoituksen golfissa alle 10 voin nauttia ja olla onnellinen pelatessa, voitan kisat, uusi auto, uudet vaatteet, painonpudotus... Ollaan eletty siinä harhassa mitä joka puolella mainostetaan. Kun saavutat tai omistat jotain, voit olla onnellinen.

Jostain syystä aloin mielessänni tätä asiaa pohtimaan. Mitä onnellisuus on? Onko se vain hetkiä elämässä? Mikä minut tekisi oikeasti onnelliseksi? Ei vain hetkeksi. Vaikka hetken onnellisuudessa ei ole mitää vikaa, päinvastoin. Tuntuu vain, että ne eivät ole kuin niitä pieniä asioita. Monet niitä mitä yhteiskuntamme on luonut. Pitääkö niitä kerätä mahdollisimman paljon, että onnellisuutta on vaikka muille jakaa. Vaikka Facebook- päivityksinä.

Mistä olen aidosti ja ikuisesti onnellinen? Olen onnellinen perheestäni, sukulaisistani, ystävistäni ja toimeentulosta. Nämä ovat onneni perusta. Päälle saa toki tulla onnellisia hetkiä.

Miten olisin onnellisempi? Jos ei tarvitsisi olla huolissaan näistä asioista. Olisin onnellisempi jos tietäisin lapsistani kasvavan hyviä ihmisiä. Ihmisiä, jotka tuntisivat olevansa riittäviä juuri sellaisina kuin ovat. Olisin onnellisempi jos tietäisin puolisoni pysyvän rinnallani kaikista vioistani huolimatta. Ja, että sukulaiset ja ystävät pysyisivät turvaverkkona mikäli sellaista joskus tarvitsee ja löytäisivät oman onnensa. Olisin onnellisempi jos tietäisin, että tulisin taloudellisesti toimeen jatkossakin.

Näitä kun tarkastelen huomaan, että näihin asioihin voin vaikuttaa itse, mutta ne eivät ole täysin minun hallinnassani. Ne ovat kaikki tulevaisuutta. Ei siis ihme, että olen välillä huolissani. Voisiko se olla sitten niin, että kannattaa olla onnellinen niistä asioista mitkä todella merkitsevät ja lopettaa onnellisuuden tavoittelu? Elää hetkessä. Huolehtia niistä asioista mitkä oikeasti merkitsevät jotakin. Uskoa ja toivoa, että hyviä asioita tapahtuu kunhan huolehdin vain perusasioista.

Jos koko minun onnellisuuden perusta romahtaisi, siis kaikki ja täysin.. noh, aika vaikea olisi kuvitella mitä sitten tapahtuisi. Huomaan kuitenkin, että vain niillä on merkitystä. Ne pitävät pystyssä koko paketin. Kaikki muu on vain onnellisia hetkiä, niillä on toisenlainen merkitys elämässäni. Tärkeitä nekin.

Nyt kun luen tätä kirjoitusta tunnen onnellisuutta, että ehkä olen tajunnut jotain tärkeää itseni kannalta. Pitää vain muistuttaa itseä aina välillä minkä varaan omaa onnellista elämääni rakennan.

Niin ja miten sinä elät onnellisesti? Ei hajuakaan. Ainoa joka asian voi selvittää olet sinä itse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti