keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Erilainen esimerkki

Isä varoittaa poikaansa pyöräilemästä liian lujaa piha-alueella. Pihalla liikkuu muitakin ja nurkan takaa voi tulla joku vastaan. Talven jäljiltä pienet kivetkin tekevät pihapiirin teistä petollisemman. Poika ymmärtää vaarat ja hiljentää vauhtia ja oppii varomaan muita. Tällä kertaa ilman vahinkoa.

Mitä pojan on vaikea ymmärtää on se, mitä tapahtuu kun isä nousee 1500 kg rautahevoseensa. Kaasujalka painaa, liikennesäännöt on tarkoitettu muille, muiden huomioiminen on unohtunut ja tieto mahdollisesta vahingosta liikenteessä on jäänyt auton ulkopuolelle. Tai takapenkillä se kyllä muistetaan. Onko isän ohje varoa muita muuttunut muotoon varokaa minua? Onko isä unohtanut kaikki sanomansa ohjeet vai eikö ne koske aikuisia?

Vanhemmat kertovat, että erilaisuudessa ei ole mitään väärää, päinvastoin. Me olemme kaikki yksilöitä. Meillä on omat tapamme, ajatukset maailmasta. Me näytämme erilaisilta. Ei ole hyväksyttävää nimitellä ketään ulkonäön, mielipiteiden, vaatteiden tai minkään muun ominaisuuden takia. Se joku muu voi pahoittaa mielensä, se voi vaikuttaa hänen koko elämäänsä.

Tämä tuntuu pojasta oudolta. Omat vanhemmathan arvostelevat muita jatkuvasti. Urheilijat ovat surkeita, tuomarit nuijia. Jari Sarasvuo on pelle ja sillä on ihan sairas käsitys maailmasta. Naapuri on läski ja sen koira on ruma. Television meteorologi on homo, uutisankkurilla on epäsopivat vaatteet ja hirveä meikki. Kaj Kunnas on paska selostaja ja näyttää ihan apinalta. Maahanmuuttajat ja pakolaiset aiheuttavat vain ongelmia ja heille on ihan omat nimityksensä. Miksi pojan pitää hyväksyä erilaisuutta, mutta vanhempien ei? Aina ne kuitenkin muistaa kertoa, että kaikki asiat eivät ole kuten haluaisi. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta kannattaa muistaa, että olemme erilaisia. Onkohan näissä opeissa jokin "parasta ennen tiettyä ikää päivä"?

Perjantaisin on vaikea ymmärtää miksi limua saa vain yhden pullon saunan jälkeen? Vanhemmat puhuvat sokerin vaaroista. Aiheuttaa sokerihumalaa, mikä vaikuttaa aivan kaikkeen. Lisäksi hampaat kärsivät jos juo liikaa. Kuitenkin vanhemmat juovat pulloittain saunajuomiaan. Vanhempien käytös muuttuu oudoksi. Onkohan niiden juomissa enemmän sokeria? Isä ei muista pestä hampaitaan illalla, sen huomaa aamulla kun isän hengitys haisee pahalle. Punaiset silmät ja sekavan oloinen hahmo. Liikaa sokeria? Kohtuus kaikessa he kuitenkin neuvovat.

Poika pelaa jääkiekkoa. Kannustavat vanhemmat kysyvät: "Voititteko? No, monta maalia teit? Syötitkö edes? Oliko kuitenkin kivaa?" Mikä on pojalle tärkeää ja mikä tuntuu olevan vanhemmille tärkeää? Onhan se kiva saada kehuja voitoista ja tehopisteistä. Olisi myös kivaa jos niitä ei kysyttäisi aina ensimmäisenä. Voisikin saada kannustusta siitä, että harrastaa jotain ja on hauskaa. Kehuja pelkästä tekemisestä. Vanhemmat kuitenkin korostavat harrastusten ja liikunnan tärkeyttä. Välillä se ohje tuntuu muuttuvan pärjäämisen tärkeyteen voittojen ja pisteiden valossa.

Yllä olevat esimerkki tarinat ovat fiktiota ja mielikuvitukseni tuotoksia. Ne saivat kuitenkin minut ajattelemaan omaa esimerkkiäni lapsille.

Minkälaista esimerkkiä me vanhemmat näytämme lapsille ja vastaako se puheitamme?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti